Karvaluomiämmät

Tänään heräsin ajatuksistani leipähyllyllä, kaupassa. Varakas, perheellinen nainen tönäisi rystystaktiikalla onnettoman siipirikon ruisleivän tieltä.
Mitäpä minä vastaamaan siihen. Ohittaessani naisen huomasin poskella paistavan tumman luomen jossa kasvoi karvoja, rystylyönti katseellani.

Kirjoitukset tulossa.
Hukkuva hapen perässä.

Kävin joskus taas hautausmaalla.
Valoloistoa ja tummaa maata.
Näin syksyllä en ihmettelisi zombeja, joita vähän väliä näen unissani. Olen aina yksi heistä, niistä.
 Kalpeus on kuva sielusta tai sen olemattomuudesta.

Asunnon ja työn perässä, mahdollisuutena rauha.


Joskus huomaan meneväni jonnekkin ilman päämäärää.
Ehkei sitä olekkaan.
Irrottaisin itseni tästä ja menisin jalkojeni mukaan jos vain voisin.
Sade piilottaisi varpaideni jättämät kuopat ja meren suolaisuus hävittäisi katseeni pohjoiseen.

Kohta syysloma ja rauha. Ehkä mökille.
Mutta sitä ennen laitan palikat paikoilleen ja vietän aikaa oikeiden ihmisten kanssa.

There is only one happiness in life: to love and be loved.

Ota huomioon, että suuri rakkaus ja suuret saavutukset pitävät sisällään suuren riskin.

Kun epäonnistut, älä unohda sen opetusta

Kunnioitus

Ole hellä luonnolle

Mene kerran vuodessa jonnekin jossa et ole koskaan ollut

Tulet sellaiseksi kuin kuvittelet -
hyväksi tai pahaksi, vahvaksi tai heikoksi,
menestyväksi tai epäonnistuneeksi -
joten koeta aina valita positiivinen vaihtoehto.

"The time to relax is when you
don´t have the time for it."

Elämää et saa kiinni juoksemalla sitä kiinni. Pysähdy,
niin olet sen keskellä.

Itseään toteuttavilla ihmisillä on
pakottava tarve tulla siksi,
mitä he voivat olla.

Hiljaisuus on se alkuaine, josta suuret asiat
muovaavat itse itsensä.

Se mitä on takanamme tai edessämme,
on pientä verrattuna siihen,
mitä on sisällämme

todellinen soturi on se, joka ei kuole tappaen vaan joka osaa elää antaen henkensä.

Ne jotka ovat tarpeeksi hulluja
uskoakseen, että voivat
muuttaa maailman,
vielä tekevät sen.

Aatami oli inhimillinen: ei hän tahtonut omenaa omenan vuoksi - hän tahtoi sen siksi, että se oli kielletty

'Tis better to have loved and lost than never to have loved at all.

Good friends stab you in the front.

Hearts are often broken when words are unspoken.

If you love something, turn it loose. If it doesn't come back, kill it!

It is easier to forgive an enemy than to forgive a friend.

There is only one happiness in life: to love and be loved.

Oodi onnellisuudelle

Tässä istun taas toimettomana. Lähetin hakemuksen kaukaisuuteen ja vedin itseäni mudan peittoon ajatusteni keskellä. Löysin hyviä kuvauskohteita mutten raaskinut käyttää tilaisuutta hyväkseni.

Kirjoitukset tulossa, päässä pisteitä ja pilkkuja psykologian keskellä Freud
.
.
.

Juoksenteluni hautausmaalla kolmena yönä peräkkäin.
Kynttilöitä ja kaipausta päivä päivältä rutiininomaisemmin.

Taivaalle on sytytetty taas talven valoarmeija.
Kaiken keskellä huutaa Kuu.

Kaupassa oli valtameri paheksuntaa ja etuilua. Haistoin vanhahkon partaveden, josta tuli mieleeni lapsuuden mummolavierailut.
Pappa kutitteli kämmentä ryppyisellä sormella ja hymyili kauniin hampaattomana.

Sain eilen enemmän haleja kuin tänään.
Sain tänään vähemmän huomiota kuin koskaan.

Ostin länsimaisen paheksunnan hedelmämehua ja elämän sokerihummusta.

Elävä elämäni on niin sarveiskalvotulehdusta kuin se vain suinkin voi olla.

Nämä päivät.

Tää on taas näitä päiviä.
Tinja tarttui hapuilevin ottein rastaan kiinni ja veti voimillansa. Ei se oikeastaan edes sattunut, mutta mä tunsin sen voiman todella. Tinjasta tulee voimakas tyttö.

Kaikista vähiten viime vuona odotin pikkusiskoa. Se tuli aivan yllätyksenä. kahdeksantoista vuoden ikäero on sinänsä utopistinen ajatus.

Vähiten viime vuonna odotin rakkaan ystävän kuolemaa. Toisaalta, oon alkanu ajatella tätä kaikkea elämänä.

Syntymä ja kuolema ja kaikki siltä väliltä.

Tänään ei ole satanut.
Tänään on paistanut aurinko voimakkaan etäisesti.

Kävin Jazzeilla.
Paikka täynnä nuoria pullojensa kanssa. Vanhemmat joko jo alkuillan sammuksissa, kotonaan tai vieressä vaanimassa tyhjää pulloa.
Itse vaanin täyttä pulloa.


Koin heräämisen itseni kanssa kaksi päivää sitten.
Se oli kai joku sovun kaltainen.
Me riidellään aika usein.

Voisin käydä tuomassa sulle kynttilän tänään. Kirjoitin sulle myös.
Se kirje on mun kaapin alla, sä tiedät sen. 
Olit siinä kuitenkin, sulta on mahdotonta salata mitään.

Kerrankin se tuntu tosi oudolta.

Mä pidän siitä tytöstä huolta, luota muhun.
Mä en osaa pitää edes itsestäni huolta.


Olisitpa täällä.

...
...
...



Koulu alkaa pian.

Viemärirotan Päiväkirja Viikolta Nolla.

Päivä yksi.

"huomasin nukkuneeni taas tavallista pitempään. Sunnuntaiksi päivä oli kuin viikon ensimmäinen.
Talon tyhjyys kaikkosi jalkojeni alla. Tuntui hassulta herätä paikasta, jossa tunsin itseni täydeksi mielihyvää ja onnellisuutta. Mitä eroa noilla kahdella sitten onkaan.

Lysähdin autoon iltapäivällä.
Matkani kohde oli Rippikoulu ja antoisa paikkani isosena hassuille ja uhmakkaille 14-15 vuotiaille "lapsille"

Söin pari sämpylää ja kaksi lakua."

Päivä kaksi.

" Huone haisi pahalle, niin kuin tyttöjen huoneessa yleensäkin.
Tuskan joukossa oli vivahdus trooppista hajuvettä ja kynsilakkaa.

Kello oli yhdeksän, muistaakseni.
En muista koskaan mitään oikein.


"Lapset" saapuivat tarmoa ja uhkaavuutta uhkuen pihalle. Vanhemmat pälyilivät voitonriemuisina komeita lapsiaan, jotka olivat päättäneet tämän tien, portin kohti jumalaa?

Sain älykkyyttä hohtavan ryhmän ja olin ylpeä.
Huomasin auktriteettini toimivuuden. Aloin jo melkein pitämään luonteestani vauhkojen ponien ja mielikuvien kuristamana.

Ilta vakui kuin pakarasta.

Nukuin sikeästi ja palelin."

Päivä kolme ja rapiat.

"Huomasin puutuneen käden. Sen tunto alkoi vähitellen palata ja kiipesin huonon musiikin tahdissa alas sängystä.

Kaikki oli puoli täydellistä ja olin onnellinen.
 Puhelin kului tylsyyttäni ja autokoulu opetti autoista."

Päivä neljä.

" Ei mitään kerrottavaa, josta olisin ylpeä"

Söin pari lakua."


Päivä viisi.

Elämäni pisin päivä. Pian se olisi loppu tältä kesältä ja olisin ansainnut melkein 70 euron suurehkon palkan.

Oli hyvää ruokaa ja ehkä autokoulua, en muista."

Päivä kuusi

"Niin. Elämäni pisin viikko oli kohta ohi. Maistelin päivän tulevia tapahtumia suussani.
Maistui sitkeältä ja viskiseltä. Ehkä jotain alkukantaista.

Opin jotain.

Hiivin ulkona ja juoksin iltahämärässä."

Päivä seitsemän.
 
"Kello oli kuusi aamulla.

Niskaani pitkin valui auktoriteettini. Huusin ja potkin mielessäni kovaa ja lujasti.
Hej uoksivat katkuun, koska auktoriteettini.
Se oli tahmaista vettä Jaffa pullosta.

Pakkasin ja lähdin kotiin viimeisenä. Päivä oli kaunis ja sain suukon.

Se oli kaunis päivä"


Kahdeksas päivä.

"Se meini kuin siivillä. Mahani pullotti voileipäkakkua ja lusikkaleipiä. Voi kun osaankin olla täynnä.
Kotona söin lisää.
 Huomasin kotonani myös, että oin vilautellut persaustani koko komean kirkkokansan nähden ja myöhemmin myös rippilasten  juhlissa.
 Häpeä punoitti korvia, mutta onnekseni ylläni oli nätit pikkuhousut."


Minä Lopetan Nyt.

Vaaleanpunaisia salaisuuksia

Löysin sinut tänään.  Etsin epätietoisuudessani iltapäivän kukitettua vuodettasi.
Löysin sinut yllättävän läheltä.
Päällesi oli laskettu vaaleanpunaisia kukkia. Ironista.
Et pitänyt vaaleanpunaisista kukista.
Mutta pidit kukista.

Huomasin ikävöiväni sinua.
Ehkä turhankin paljon.


Huomasin että sinut yritetään piilottaa. Kuitenkin löysin sinut. Ja sinut tuntien ystäväiseni, Naurat siellä jossain tilanteelle. Teimme asiat yleensä päinvastoin kuin oli sovittu.

Tunsin pahaa oloa kun tiesin, että olet yksin sen vihreän kupukannen alla.
Pimeässä ja kylmässä.
Mutta se on vain sun kuores, sä oot jossain juomassa mansikkaboolia ja laulamassa madonnaa ja ukkometsoa. Mä tiedän että oot nyt onnellinen ja voit paremmin.

Sun hautajaispäivänä satoi vettä ja paistoi aurinko. Taivaalla kimmelsi kaksi sateenkaarta.
Olisin ottanut kuvan mutten kyennyt.
Se kaikki jotenkin sai olon kauheen rauhalliseksi. Se oli kuin merkki, jota oli odotettu.


Jätin sinulle kaksi kynttilää.

Purkitettua epätietoisuutta ja hapuilevia hymyjä.

Tunnen eläväni jonkinlaisessa lasipurkissa. Purkki on kanneton, mutten jaksa kiivetä ylös. Jos jaksaisinkin, lasi luistaisi paljaiden jalkojeni alla, raapisi kantapäitäni.
En osaa sanoa millaisia tunteita tai ajatuksia päässäni nykyään liikkuu. Vaeltelen pitkin mieleni pohjatonta valumaa ja yritän päästä niiden yläpuolelle.
Muutamia viikkoja lomaa ja kohta palaisin kouluun. Palaisin tosin väsyneenä ja ymmälläni.
Asioita joita olen pitänyt täysin selvinä, ovat nyt utopistisia roiskeita.
Vihaan sitä, kun en saa tietää asioista ja ne jäävät pimentoon.
En tiedä kuinka ystäväni kuoli.
En tiedä asiasta paljoakaan.
Hautajaiset ovat salatut, sekä hautapaikka.
En tiedä, oliko ystäväni jättänyt jotain taakseen, ehkä viestin?
En tiedä mitä vosin ajatella tästä kaikesta.
Äiti sanoo aina, että asioihin tarvitsee aikaa että ne ymmärtää.
Tiedä sitä, kuinka paljon aikaa tarvitsen.



Kävin päiviä sitten Helsingissä.
Sain tilaa ajatuksilleni ja tyhjensin päätäni.
Uskalsin tehdä asioita,joita aiemmin en ole  uskaltanut.
Sain voimaa ja tunsin lämpöä.
En ole yksin.



Siskoni kastajaiset olivat viime viikolla, lauantaina.
Olen hänen sylikumminsa. Tyttö sai nimekseen Tinja Tuulia.
Katsellessani sylissä olevaa tyttöä joka tuijotti suoraan silmiini, sinisillä, isoilla silmillään
Kuulin papin sanovan, että jumala kuulee pulassa ja hädässä olevien huudot. Tohdin epäillä ja tunsin silmieni kostuvat.

En tiedä miten asioita pitäisi nykyään ajatella ja tunnen olevani täysi tyhjiö.


Kesä on kohta lopuillaan.
Olen rakastunut.

Syksyllä alkaa kirjoitukset. Aloitan etappini Psykologialla. Tavoitteena valkoinen, voittajan lakki sekä punainen ruusu ja hyvät arvosanat. Vielä en tiedä minne elämä minua kuljettaa, mutta varma olen siitä, että jotain se on päänimenoksi keksinyt. Kuten aina.




Marjuska kuittaa ja kumartaa.